Tuula Hällström

Koulutus – Musiikin maisteri, Sibelius-Akatemian pianodiplomi 2003.

Kilpailut ja tunnustukset – Poleenin lied-pianistikilpailun voitto 1999 ja Kamarimusiikkikilpailu Juvenalian voitto viulisti Anna Kahanpään kanssa 1995. Ilmari Hannikainen -pianokilpailun toinen sija 1996. Suomen Kulttuurirahaston kolmivuotinen taiteilija-apuraha 2012.

Työtehtäviä  ̶  Vakituinen pianisti Timo Mustakallio -laulukilpailuissa, Lappeenrannan laulukilpailuissa, Kangasniemen laulukilpailuissa, Sibelius-laulukilpailuissa sekä kansainvälisissä Mirjam Helin -laulukilpailuissa. Suosittu pianisti myös oopperaproduktioissa ja laulun mestarikursseilla. Sibelius-Akatemian laulumusiikinosaston tuntiopettaja.

Esiintymiset  ̶  Tuula on konsertoinut useimpien Suomen merkittävimpien musiikkijuhlien lisäksi myös muun muassa Ruotsissa, Italiassa, Virossa, Puolassa, Englannissa, Unkarissa, USA:ssa, Venäjällä ja Japanissa.

Ohjelmisto ̶  Laajan lied-ohjelmiston lisäksi hänen repertuaariinsa kuuluu ooppera- ja operettimusiikkia sekä kevyttä musiikkia. Hän on konsertoinut viimeksi muun muassa Reetta Haaviston, Tuuli Takalan, Mari Palon, Kristian Lindroosin, Waltteri Torikan ja Essi Luttisen kanssa.

Julkaisuja – Songs of Late Summer (basso Sami Luttisen kanssa), Tuulia (sopraano Tuuli Takalan kanssa), Ilkka Kuusisto – lauluja ( sopraano Mari Palon ja baritoni Waltteri Torikan kanssa) ja Joulutarina (tenori Juho Punkerin ja kertoja Eija Ahvon kanssa). 

Referenssejä – ”Hällström antaa pianotekstuurien kulkea vahvoina laululinjan yllä kuin ajan virran – Heiniön kaarimaisessa sarjassa hellästi solisten, KilpisenPär Lagerkvistinrunoihin säveltämissä lauluissa napakammin, ekspressiivisiä ja vaalean klassisia juonteita esiin tuoden. Valon ja pimeyden vaihtelu välittyy hyvin.” – Rondo

”Pianisti Tuula Hällström osoitti merkittävää herkkyyttä konsertissa kuulluille lukuisille ja vaihteleville mielialoille.” – HS

“Hällström maalasi Faurén Verlaine-lauluissa pastellisävyisin rokokoo-vedoin saaden kielisoittimet pärisemään ja puiston lehväkaton humisemaan. Hän vaihteli väriskaalaa ja sivellinkokoa lakkaamatta, eikä harmaata hetkeä ollut. Faurén Aprés un rêve-laulun pianoversiossa sekä Oskar Merikannon Romanssissa op.12 hän vyörytti kuulijoiden ympärille romanttisia äänimassoja kontrastiksi hienovaraisemmalle lied-musisoinnille.” – Classical Source / Lontoo